Ei enää synttäreitä, IKINÄ

Luoja, että ihminen voi inhota synttäreiden järjestämistä. Tiedä häntä, olenko vain niin mukavuudenhaluinen ja laiska, että siksi kammoaisin koko toimitusta? Vai liekö sillä jotain tekemistä asian kanssa, että Sateen synttäreitä on nyt vietetty kolmesti. Luultavasti meillä olisi ollut vain kahden synttärit ellei siskon ex olisi soittanut ja kysynyt, että milloinkas ne Sateen synttärit sitten oikein on.

- Hups, mites ne sellaiset sukulaiskestitykset taas pääsi unohtumaan. Juu, ensi sunnuntaina, tervetuloa.

Ja ei muuta kuin kauppaan. Herkkuina oli pätkisleivoksia, joissa oli suklaakuorrute päällä, koristeina nonparelleja. Villelle banaani- ja omenaleivoksia ja sitten Emelle ja Jamskulille todella sitkeää ja outoa "mukamas-mokkapaloja". Niiden ohje löytyy samasta paikasta kuin Viltsun leivokset, munatonta ja maidotona. Jos poikien leivokset olivat vähintäänkin ufoja, niin Villen muffinssit ainakin olivat ihan tajuttoman hyviä. Täytyy lahjoa kummipoikaa taas niillä.

Niin, sitten ne kaverisynttärit. Luultavasti pelottavinta tässä maailmassa on jumalaton liuta pikkutyttöjä ahtautuneena pieneen tilaan. Tällainen pitäisi kieltää lailla. Ensinnäkin se desibelien määrä ei voi olla sallituissa lukemissa tai kuulolle turvallista! Toisekseen... ne on PETOJA! Varsinkin jos juhlissa sattuu olemaan valmistamasi piñata!!!

Eli Sade pyysi minua valmistamaan Piñatan. Mistä lie innostukseni saanut, aloin sitä sitten vääntämään. Sitä sotkun määrää, joka siitä hiton jauhovesiseoksesta tuli. Viiliskin kävi auttamassa jatkuvasti upottamalla kätensä sinne ja juoksemalla karkuun. Sitten pestiin niitä hiton jauhoisia kädenjälkiä lattiasta, seinistä, pöydältä, sohvalta, sohvatyynyiltä. Tosi allergiaystävällistäkin... Tosin on myönnettävä, että yleensä onnistuin pitämään Viiliksen pois siitä hiton litkusangolta yksinkertaisesti tönimällä jalallani sitä pois ja huutamalla Simo apuun... perheväkivaltaa :D Sitähän täällä kannattaa mainostaa.



Meinasi usko loppua tämän hiton apinan kanssa. Ensinnäkin mulla oli erikeeperit lopussa, joten käytössä oli kuumaliima :D Ja senhän tietää miten hyvin minä ja kuumaliima sovitaan yhteen. Jokainen sormenpää oli palanut, kun niitä pieniä lappusia tohon sovittelin. Noin puolessavälissä apinakapinan valmistumista sitten löysin tavallista liimaa :D Eläköön! Helpottui ja nopeutui kummasti tämä valmistumisprosessi.

Koska olen yksinkertaisesti niin laiska ja pihi paskiainen, niin sen sijaan, että olisin jaksanut raahautua kaupunkiin ostamaan greppi- tai silkkipaperia, käytin apinaan Sateen housuja. Anttilan tuotteet on muuten ihan perseestä. Ne housut oli päällä ehkä noin kolme kertaa ja sitten kangas vain repesi käsiin. Korjasin ne kerran, Sade pisti päälle ja sama juttu kymmenessä minuutissa. Olipahan niistä jotain hyötyä jollekin, kun purkasin hieman angstejani ja revin, saksin ja raastoin ne palasiksi.

Ps. Ei kannata täyttää tuota piñataa ainakaan niillä Lidlin smarties-minisuklaarasioilla! Ne aukee yllättävän helposti. Toisaalta taas, Viilikselle löytyi paljon syötävää lattialta. Ja ovat vähemmän haitallisiakin kuin pikkukivet, jotka tavallisina päivänä kuuluvat hänen ruokavalioonsa.



Sitten kamalassa paniikissa väännettiin kutsukortit ja naamiaisasut. Kun kysyin mitä asua lähdetään toteuttamaan, niin Sade halusi olla hämähäkki. Hämähäkin perseen kohdalla iski paniikki.

- Sade, keksi jotain muuta. Paniikki iskee, ei ole aikaa eikä tarvikkeita.

Joten mitä sitten keksitään... Se haluaa olla kaalipää Alan Snow'n kirjasta "Lierolan kronikka, varokaa juustokiltaa!" :D Kuka tahtoo olla kaalipää?

"Kaalipää! Isoisä oli kertonut Artulle kaalipäistä. Tarina kertoi, että ne elävät syvällä maanalaisissa luolissa. Kerrottiin, että ne kasvattavat siellä kummia kasviksia ja palvovat kaaleja. Se liittyi jotenkin siihen miksi ne sitovat kaalin päänsä päälle."

Tällä kertaa raiskaan laiskana ja pihinä pirulaisena jo sinistä lakanaa. Voin puolustukseni kertoa sen olleen repeytynyt ja rikki. Soitto Markalle...

- Millä hitolla mä voin värjätä kangasta? Kun Robin Fuckissa ei ollut värinappeja.

Sain oivan neuvon katsoa kuukkelista :D Okei, kertoi se mulle, että etikkalla, suolalla, kattilalla, kankaalla ja karamelliväreillä saisi jotain aikaan. Sweet. Joten minä keittelen sitten sinisiä kaalinlehtiä illalla kattilassa. Simo päätti ottaa riskin ja kysyä mitä hittoa oikein teen. Sai ympäripyöreitä vastauksia kaalinpäistä.



Lopputulokset ovat tässä.



Totta kai vanhakin pukeutuu, kun kerran tilaisuus on...

Juhlat meni ihan ok, jos ei oteta lukuun tosiaan sitä meteliä, sotkua, kinastelua ja muuta pikkutyttöihin liittyviä lieveilmiöitä. Piñatan rikkominen oli ihan kamalaa. Tiedättekö, kun elokuvassa Veren vangit ne vampyyrit saavat siellä Pariisilaisessa teatterissa rippeet siitä tytöstä lavalla. Kertokaa tuo kohtaus sadalla ja saatte oivan mielikuvan millä tavalla lauma lapsia hyökkäsi saaliin kimppuun. Se oli kamalaa! Simo häipyi yläkertaan ihan suosiolla. Eihän se kivikasvo mitään säiky, mutta luultavasti tuo oli liikaa jopa hänelle. Se piiloutui makuuhuoneeseen ja paneutui banaanikalaansa.

Pitäisi kai mennä tekemään jotain kotihommia, eikä istua perse homeessa vääntämässä itkua synttäreistä :D Seuraavalla kerralla itketään sitten noita Emen kemuja x)