Hei, lähdetään kunspaskaan

Tytär selitti suuna päänä kuinka ovat menossa Kunspaskan eläintilalle kevätretkelle. Pikkaisen pisti naurattamaan. Kysyin voisiko toistaa, "Kunspaskaan, kunspaskaan, niin tässä lukee". Nappasin lapun ja Lirkku kikatteli mielipuolisesti. Lapussa luki "Kevätretki Kungsbackan eläintilalle". Melkein oikein luettu.

Lirkku selittää taas jotain ihan suunapäänä.

Lirkku kävi myös uudella koululla tutustumassa uuteen luokanopettajaansa, koulukavereihinsa, luokkaansa ja tietysti yleisesti koko kouluun. Suurimpina shokkeina oli koulun koko ja oppilasmäärän aiheuttama hälinä ja hyörinä sekä ruokatarjottimet ruokalassa. Siitä paasattiin pitkä tovi kotimatkalla.
"Kuvittele äiti! Siellä on tarjottimet! Miksi siellä on tarjottimet? Ne oli tosi hankalia ja painavia ja epäkäytännöllisiä. Siis siihen pitäisi kerätä kaikki kerralla. Ruoka, juoma, haarukat ja veitset, servetti. Kuvittele!!! Mä en ymmärrä."
Muuten oli kuulemma ihan kivaa, joitain tuttujakin uudella luokalla on, kavereita kuorosta ja musaopistolta. Ja mikä aiheutti eniten iloa? Tieto siitä, että Sateen uudella luokalla on 18 tyttöä ja vain kuusi poikaa. Nykyisellä luokalla on nimittäin tilanne juuri toisinpäin. Voi sitä onnen määrää, jonka tyttöylivoima on Lirkulle antanut viime päivinä... voi sitä onnen määrää.

Mekin kävimme ensimmäistä kertaa vanhempainillassa. Ja tuli taas mieleen, että on viimeinen kerta kun lähden mihinkään tuon Tuhon kanssa. Se ei ollut hetkeäkään paikoillaan. Se pomppi koko vanhempainillan ajan. Ylös, alas, ylös, alas, ylös, alas tasajalkaa, pomppu, huudahdus väliin ja sitten yritetään karkuun. Huutoa, kun äiti ei päästä irti. Sitten pomppu, pomppu, pomppu, pomppu... Tuntui, että ihmisten katseet porautuivat meihin. "Eikö ne nyt saa tuota poikaa edes hetkeksi pysähtymään?" Vai olisinko erehtynyt? Ehkä kyse olikin säälivistä katseista, joihin oli sekoittunut helpotusta. Enemmänkin tähän tyyliin, "Voi vanhempi parkoja, miten ne jaksaa tuon kanssa, onneksi meidän Eetu..." :D Mahdollista on, että minua hävetti sen verran paljon, joten kuvittelen vain kysyvät katseet :D Sekään ei ole siis poissuljettu vaihtoehto, vaan saattaa olla todennäköisin.

"Hahhaa"

Tässä on muutama väkerrys lisää, joita miehen kanssa tehtiin. Hyvästi Markan Cernitit... Okei, jos luet tätä, niin en mie niitä kaikkia ole tuhlannut. Ja jos niitä nyt viime aikoina on mennyt vähän rankemmalla kädellä, niin ostan kyllä täydennystä.


Kaikille näille löytyi uusi koti nukkekodeista.

Pieniä Mammutin Villalankoja

Minullakin sormet syyhyäisi alkaa tekemään jotain pientä nukkekodin tyyppistä väkerrystä. Ei nyt varsinaisesti nukkekotia, mutta esimerkiksi huonetta pahvilaatikkoon. Vaan ehkä joskus myöhemmin. Kun Tuho on kasvanut ihmeellisestä tuhoamisvimmastaan pois... Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Ps. opin tänään tärkeän läksyn kuinka decoupage-lakkakakka käyttäytyy ruukulla, jos ei ole pohjamaalia. Voi jehna. Täytyy mennä hakemaan uusi ruukku. Virheiden kautta voittoon.