Karkkiaddiktin karkkipäiväpurnaus

Launtai. Juuri mietin mistä menisin ostamaan lauantaikarkit. Nuo lähikaupan karkit kun tuntuvat niin kokeilluilta. Näin puhuu aito sokeriaddikti! Tahdon enemmän, ENEMMÄN, kuuletteko. Kaupalla pitää olla varaa mistä valita. Kyllä minä ihan totuuden mukaisesti ottaisin niitä irtokarkkejakin tuosta lähikaupan karkkihyllystä, mutta kun se näyttää niin epäsiistiltä. Ne kourut on aina täynnä karkkeja. Siellä on hylättyjä karkkipusseja ja ne kauhat on pesty kuka tietää milloin? Luultavasti pennut ovat kierittäneet niitä kauhoja lattioillakin. Siis kaikkihan olisi hyvin, jos se olisi edes näennäisesti siisti, mutta eivät ne edes siinä onnistu. Nyt se irtokarkkihylly huutaa olevansa täynnä norovirusta, koirankakkaisia sormenjälkiä, pikkulapsien kuolaa ja muita yököttävyyksiä.

Jos S-market ei olisi niin kaukana, menisin varmasti sinne. Eli todellisuudessa menen tuohon lähikauppaan ja ostan taas samaa kuin aina ennenkin. Kyllä elämä taas potkii päähän!

Mun pitäisi mennä takapihalle istuttamaan uusi nurmikko ja repimään ylös noita voikukkia. Vaikka hyödytöntähän se on. Kun yhden revit, huomaan kymmenen uutta alkua. Toisaalta, parempi kai tuhottomasti voikukkia kuin niitä hiton kotiloita. Hyvä että etuovesta pääset postilaatikolle ilman, että olet aamulla tallonut joka askeleella noin kaksikymmentä limailjettävyyttä. Mistä hitosta niitä sikiää??? Okei, typerä kysymys, johon ei tarvitse vastata...

Meidän takapiha siis näyttää nyt tältä.


Siinä on hieman eroa entiseen...


Tämän asunnon entinen asukki tulisi ja kuristaisi minut pihani rikkaruohoilla jos näkisi pihansa nyt. Ainakin kotilot hävisivät, kun revin puskat ja rehut ylös. Enkä minä hirveästi kukkasista perusta. Onhan ne ihan nättejä, jos joku osaa ja jaksaa niitä hoitaa. Puhumattakaan niistä kotiloista, joita ensimmäisen kesäni jälkeen keräsin pihaltani pois tuhatmäärin.

Musta tuntuu, että mulla on vähän hommat rästissä. Kämppä huutaa siivoajaa, takapiha laittajaa, keskeneräiset neuletyöt viimeistelijäänsä, kanteleliitto tahtoo kanteleensa, mies ja lapset ruokansa (ihan turha toimitus, kyllä ne varmasti auringonvalollakin eläisi, jos vain kokeilisivat), opettajan lahja tekijäänsä, etupiha hoitajaansa, kukat kastelijaansa, lastenhuoneet natsia, joka käskisi lapset keskittymään niiden siistinä pitämiseen. Pitäisi ottaa yhteyttä sinne musiikkiopiston yhteydessä toimivaan vanhempain yhdistykseen ja ilmoittautua vapaaehtoiseksi, koululle pitäisi mennä myyjäisiin ja viedä jotain myytävää mukanaan, tuhat kirjaa pitäisi lukea loppuun ja käydä vielä muutamassa konsertissa tyttären kanssa. Ja olen onnistunut kaikkien näiden toimitusten välttelyssä viime viikkojen ajan. En tiedä olenko pirun taitava vai onnekas?

Täytyy varmaan lähteä. Karkkihammasta kolottaa ja riekkuapinat hyppii seinille. Tahtovat ilmeisesti ulos. Nuorin kanniskelee tuossa takkia ja älisee minulle. Yrittääköhän hän kertoa jotain? Ja pitää varmaan mennä katsomaan miksi hemmetissä meidän pihan penkki on nostettu seinää vasten :D


Apinatarha hiljenee, mutta vain siksi, että apinat siirretään hetkeksi muualle mölyämään.