Aamuyön *burbs* eli lomaltapaluu horinoita...

"Annas kun minä vähän autan tämän juomisessa"

Ehkäpä minulla on nyt vihdoin aikaa kertoa niitä kuulumisia. Loma oli ihana. Mummolaan on ihana mennä. Lapsia kiehtoi tietysti eniten uiminen, loputon uiminen. Siellä vedessä varmaankiin vietettiin enemmän aikaa kuin muualla. Odotin kyllä kidusten tai suomujen kasvamista. Tarkempi tarkastelu iltaisin kieli kuitenkin tilanteen ennallaan pysymisestä. Ei kiduksia, ei eviä, ei suomuja, ei kalamaista käytöstä, siis sätkintää makuulteen ja suun aukomista. Märkärupea kyllä oli, Viljamin pylly vaati lopulta ihan antibioottikuurin.

Veljekset kuin ilvekset rannalla. Paarmoja lähinnä syötettiin.

Vesi lämpeni heti, kun saatiin niitä aurinkoisia päiviä. Loman alussa vettä tuli kuin Esterin perseestä (anteeksi mummo-rakas) .

Kolmen sadepäivän saalis siististi kottikärryissä valmiina järven täytteeksi

Näinä päivinä aikaa tuli vietettyä enemmän sisällä kuin ulkona. Kun rakas kultainen arskamme teki tehtävänsä, rantakin alkoi houkutella minua aivan erilailla. Mikään ei voita rantavedessä kahlailua. Se on aivan katinkullan peitossa. En muista, että se olisi aikaisempina vuosina kimaltanut yhtä kultaisena kuin nyt.

Kimmeltää, kimmeltää, niin penteleesti kimmeltääkin

Mummolassa on tehty paljon remonttia. Sinne on pistetty uudet ikkunat, nyt seinille pistettiin tupaan puolipanelit (ja lopputulos on upea), isokammari on remontoitu ja toiseen vinttiin tehty ihan kunnon talviasuttava huone. Mitäköhän kaikkea muuta sinne onkaan tehty, tietysti kaappeja siellä oli siivottu.

Iskä

Mutta se mitä en jaksa ikinä ymmärtää on, että MIKSI sinne mummolaan pitää raahata sitä tavaraa niin hemmetisti? Varsinkin rikkinäistä tavaraa? Miksi ihmeessä mummolassa tarvittaisiin 8 kahvipannua, joista yksikään ei käy kahvinkeittimeen, tusinaa rikkinäistä kahvinkeitintä, useita mikroaaltouuneja, rikkinäisiä imureita tai vanhoja rikkinisiä stereoita ja kasettisoittimia? Miksi ihmeessä sinne pitää tuoda risoja vaatteita säkkikaupalla, kun ne voi kotonakin heittää roskiin? En ymmärrä, en ikipäivänä. Siellä on upeita vaatteita, joilla lapset tykkää leikkiä, vanhoja mekkoja tätien nuoruudesta, kimaltavia juhlamekkoja 60 ja 70-luvuilta jne. Sinne ei tarvita kuitenkaan 2000 kpl reikäisiä t-paitoja tai college-paitoja 80-luvulta, joissa lukee rintamuksessa "teneriffa", "Lahti" tai muuta aivan yhtä hohdokasta. Vähempikin riittää, vaikka niitä vaatteita tarvitaan siellä mm. silloin kun on sellaisia hommia tiedossa, joissa tarvitaan vähemmän edustavia vaatteita. Kun ei pystytä heittämään mitään pois, niin ne on kätevä kuljettaa siis mummolaan?

Kieltämättä melkoisen kärhäkät kengät ajalta ennen rusinaa

Jossain määrin minäkin olen hamsteri luonteeltani, mutta raja se tavaran hamstraamisellakin on. Minua ärsyttää täällä kotona kaikki nämä roinat joita nurkissa pyörii. Minä haluaisin tästä materiasta eroon. Ehkä täytyy pistää taas tavaraa myyntiin ja yrittää saada keittiöön keksittyä se oikeasti tilava ja iso kaappi, pitkäaikainen haaveeni. Me tarvitsemme kirjahyllyjä ja kaappeja, ja jonkun innokkaan ihmisen siivoamaan ja järjestelemään kanssani tavaraa paikoilleen ja myyntiin. Ja ehkä siivoamaan. Niin, olisikohan tuossa ideaa enemmänkin. Pitäisikö kutsua tänne joukko naisia siivoamaan ja juomaan viiniä, siideriä, olutta, saunomaan, syömään ja viettämään aikaa? Haluaisikohan kukaan tulla talkoisiin, jos yksin ei vain saa tarpeeksi aikaan ja palkkiona olisi ruokaa, juomaa ja huvitusta?

Nyt on sitten hoidettu shoppailukin tältä kesältä. Viljami sai kummisedältään upeat lenkkarit. Sateelle on ostettu vaatteita, takki, koulureppu ja lenkkarit liikkatunneille. Eemelille hattu, takki, alkkareita ja Spiderman-rahapussi. Minulle paitoja ja kengät (taas), en ole ikinä ostanut niin paljon kenkiä itselleni kuin tänä vuonna. Ja tämä on ihan oikeasti totta. Minä en ole koskaan raaskinut tuhlata rahaa ostaakseni useampia kappaleita menomonoja. Minulla on ollut yhdet käyttökengät ja sillä siisti. Ehkä minun herättäjänäni toimi ne Porvoonjoessa kelluvat Pariisin kengät? Kengittä elämä on paljon epämukavampaa, varsinkin kun syksy tulee. Näittekö miten sulavasti siirryin moittimisesta siihen, mitä kaikkea tuli taas ostettua. Pitäisiköhän minun nyt oikeasti vähän hävetä?

Uudet kengät

Eme kinusi koko Pieksänmäen reissun uusia kenkiä. Kysyin kenkäkaupassa, että tahtooko hän mieluummin rahapussin niiden kenkien sijaan.
"Se rahapussi, johon kosken on se, jonka otan. Bow chicka bow wow, nyt se löytyi"
Valintaan tietysti saattoi Spidermanin lisäksi vaikuttaa rahapussissa ollut "Rent-a-Car" kortti, jonka Eme tulkitsi "autokortikseen". Koko kotimatka kuunneltiin lallatusta, kuinka hän voi nyt tästä lähtien ajaa ihan missä vaan, onhan hänellä "autokortti". Anteeksi lapseni, jos joudun taas tuottamaan pettymyksen :D Mutta yritys hyvä kymmenen. Sai hän sitten ohjata autoa sylissäni omalla yksityisellä tiellä, siitä huolimatta vaikka kovasti yritti vakuutella jo ennen mummolan tielle pääsyä, että se on poliiseillekin ihan okei, jos ajaa Pieksänmäeltä kotiin.

Brunolf, tai Aadolf vai Bruna? No jonkun noista sammakko sai nimekseen...

Ette muuten ikinä arvaa mitä löysin navetan vintiltä. Lankoja, paljon lankoja. Tässäpä osa niistä.


Hypistelin niitä innoissani ja tätini sitten totesi haaveilevansa kangaspuiden kokoon pistämisestä. Hän haluaisi luoda näistä langoista jotain upeaa ja lisäävänsä siihen myös luonnonmateriaaleja, olkia ja mistä kaikesta hän nyt puhuikaan. Minä tahtoisin kovasti olla myös mukana tuossa työssä. Muistan hämärästi jonkun käyttäneen lapsuudessani kangaspuita. Sukkulassa oli sellainen pyörä alla ja se suhahti loimien läpi kuin itsestään, aivan kuin auto. Veto, ja uusi lanka tiivistyy jo valmiin työn jatkoksi, jaloilla painettiin niitä kapuloita ja loimet vaihtoivat paikkaa, alhaalta olevat ylös ja ylhäällä olevat alapuolelle. Tämän muistan, sukkulan muistan, muuta en muistakaan.

En ole oikeasti koskaan tajunnut miten paljon tässä suvussa on käsityötaitajia. Ja kuinka paljon näitä taitoja on alkanut vasta nyt arvostamaan. Siinä missä tätieni käsissä syntyy mosaiikkityöt, pajutyöt, uudet vaatteet tai yleisesti kaikki käsityöt ompelemalla, neulomalla tai virkkaamalla, isä ja sedät taitavat osata paremmin muunlaisia hommia. Isä tekee esimerkiksi paljon puutöitä, metallitöitä jne. Äitini pitää erityisesti virkkaamisesta ja varmaan nämä taidot hän on oppinut kotoaan. Omasta mummostani (isäni äiti) muistan sen, että hänen käsissään syntyivät lapaset ja lämpimät sukat. Siitäkin huolimatta, että näkönsä hän oli kadottanut syövän myötä, taitavat kädet tekivät virheetöntä työtä aina viimeiseenkin silmukkaan. Harmittaa, ettei minulla ole ainuitakaan mummoni kutomia lapasia jäljellä. Ehkäpä minäkin opin joskus sen kantapään tekemisen? Sitten minun lapsenlapseni ihastelevat aikaansaannoksiani? Mutta eipä nuo mummoni aikaansaannokset ole ainoita, joita arvostan tässä maailmassa kultaakin enemmän. Mieheni mummon tekemät sukat ovat minulle mitä arvokkain ja rakkain lahja. Jouluisin pidänkin aina sormet ristissä, että saisin pehmeän paketin :)

Siinäpä motivaatiota kerrakseen oppia tekemään käsillään töitä, eikö vain?