Penteleen koiperhoset!

Saimme ikäviä vieraita. Huomio, huomio, paino sanalla vieraita, sillä en ajatellut kestittää heitä pitkään. Ja toivottavasti en nyt toivo liikoja, sillä minulla ei todellakaan ole halua syöttää koiperhosille villavaatteitamme, ihania rakkaita lankojani tai mitään muutakaan, mitä asunnostani nyt vain voi heille löytyä.

Luultavasti pelkkä tavallinen kaupan muovipussi ei riittänyt pitämään mummolan lankoja tarpeeksi ilmatiiviisti piilossa. Tai sitten toukkia on pudonnut jo mummolassa vaatteidemme joukkoon? En tiedä, joka tapauksessa nyt niitä meillä on ja niistä on päästävä eroon. Kiitokset Muksuaitalle nopeasta ja hyvästä kaupankäynnistä. Tilasin tosiaan seuraavia tuotteita jo puhdistettuihin kaappeihin ja sivelin vaatekaappiemme ovien pieliin ja kaikille kriittisille paikoille punaseetriöljyä. Punaseetri, ainakin irkkikanavalla sitä suosittelivat ja sitten lähdinkin seetrimetsälle metsästämään pelastusta.

Nyt, koska takana on viikko taukoamatonta siivoamista, selkäni vikisee jo armoa. Näin kipeä se ei olekaan ollut aikoihin. Vedin jo troppiakin naamaan, kun tuntui, ettei aamulla päässyt sängystä ylös suorassa. Eilen jo totesinkin hieman masentuneena, etten vain enää jaksa ja tarvitsen lepoa. Mutta pakko kai se on käydä vielä läpi tyttären kaappi, liinavaatekaappi, miehen vaatekaappi ja sitten juhlavaatekaappi. Loputonta tämä on! Kohta en pysty enää ikinä kävelemään suorassa, luultavasti en pysty edes matelemaan jalat ojennettuina ja selkä maata vasten.

Kävin muuten ostamassa saunoitetuille langoilleni ilmatiivitä astioita lisää. Otin punaisen lipaston pois, puhdistin sen ja siirsin tyttären huoneeseen. Eilen mies kiljaisi hämmentyneen järkyttyneellä äänellä, että olenko tosissani ja että onko nuo kaikki laatikot täynnä lankaa :D Ja minulla ei sitä lankaa tosiaan edes ole paljon, kun verrataan moneen muuhun neulojaan. 115 litran laatikkotilaa, niihin ne mahtuivat. Luultavasti miehellä ei ole tähän asiaan paljon sanottavaa, koska nojatuolillani istuu miehen kokoinen Homer-patsas, asuntomme seinät on kuorrutettu figuureilla, SW-miekoilla ja muulla sälällä. Kirjahyllyyn on tungettu lisää figuureja ja leluja sekä rivi rivin jälkeen sarjakuvia... Ja makuuhuone? Otan joskus kuvan, se on varastotila. Siellä ei ole seinää sitten keräilyhuoneen tyhjentämisen jälkeen näkynytkään, sillä se on pahvilaatikkojen takana piilossa. Ja ne laatikot... ne ovat täynnä leluja. Kun puhutaan keräilijän kanssa elämisestä...


Ehkäpä käperrynkin vain sohvalle ja annan olla taas. Leivon poikien kanssa ja luen sitten Dawkinsin Jumalharhaa tuulihattujen tai pullan kanssa? Tai ehkä keskityn tänään nimikirjoihin? Nimet, ne ovat sitten ihania!