Ei ihan lankalauantai, mutta keskiviikko kai käy?

Lankaa, lankaa, lankaa, lankaa. Puhutaan langasta, jookos kookos!

Mummolan lankoja pestyinä ja kuivumassa saunanlauteilla. Mitä lie laadultaan? Paksua se on kuin mikä!

Lohdullinen Ainosta tehty kaulahuivi. Ihanaa lankaa!

Hammastani jomottaa, ei vielä kovaa, mutta tarpeeksi. Siis sen verran lisääntyvissä määrin, että entiset kipukokemukseni ovat osoittaneet tämän kasvavan nousevassa käyrässä, ei laskevassa. Olen ikävän tietoinen, että tämä on puhtaasti itseaiheutettu harmi. Pesen hampaani aamuin illoin, käytän hammaslankaa, mutta ne se makea ei taida tehdä hampailleni yhtään hyvää. Heti aamukahdeksalta soitin epätoivoissani päivystävälle hammaslääkärille, nyt kello 9:45 olen todennut, etten saa suutani auki. Koko poskikin on kipeä. (Hammaslääkärissä käyty. Tasoittivat hampaita ilman puudutusta, nyyh. Hammas elossa, ehdotti jotain laitetta suuhun, joka estää minua puremasta enää lisää hampaita kuolioon. Ja tämäkin hammas menee siihen pisteeseen, jos ei narskuttelu yöllä lopu, plääh!)

Kiitos lääketeollisuudelle, jotka keskittyvät poistamaan potilaidensa kipua (ja viemään heiltä rahat). Suomeksi siis syön nappia naamaani. Olen siinä määrin epätoivoinen, että heitin avoimeen hetulaani jopa vessanpöntön viereen pudonneen lääkkeen (jos ei Viljami sairastu pöntön nuolemisesta, niin en kai minäkään?). Niitä ei ole paljon jäljellä, mutta tarpeeksi siihen asti, että pääsen lääkäriin. Mutta se siitä hammaskivusta. Nyt on keskityttävä johonkin muuhun kuin siihen.

Ruskea shaali syksyn pimeisiin aamuihin. Ohje Dropsin sivuilla.

Olen aivan innoissani neulomisesta ja virkkauksesta. Siirryin pöökallopeitostani uusiin haasteisiin ja jätin sen hetkeksi hautumaan. On tosiaan itsellevahingollista keskittyä vain yhteen työhön... Lukuunottamatta kiireellisesti ja välttämättä valmiiksi saatavia projekteja. Siis sellaisia, mistä saa rahansa asiakkaalta tai sellaisia, jotka tulevat juhliin ylle. Sain siis ainakin yhden projektin valmiiksi. Neuloin itselleni Dropsin Vienna-langasta ihanan lämpimän shaalin, jonka voin heittää kylminä syys- ja talvipäivinä takkini päälle, kietoa jopa kaulalleni ja sitten lämmittää itseäni pitkinä koulupäivinä.

Viennaa ja 7-veljestä, samassa laukussa ja sulassa sovussa?

Nyt tarkoitukseni on tehdä itselleni Star Wars-olkalaukku. Saa nähdä miten onnistun tekemään siihen kapinnallisten logon. Suunnittelin kuvan (ensimmäistä kertaa) ja nyt kokeilen toteuttamista (ensimmäistä kertaa). Tämä tosiaan vie mukanaan. Miksi en ole aiemmin aloittanut neulomista ja virkkaamista? Miksi en ole tajunnut miten upeaa on hipelöidä lankoja kuvitellen mielessään mitä kaikkea upeaa tästäkin voi saada aikaan. Ja miten en ole tajunnut sitäkään, että omasta kehittymisestä, olkoon se kuinka hidaista ja solmuista tahansa, on niin ylpeä ja tuntee oikeasti saavuttaneensa jotain? Lankakauppa on tällä hetkellä minulle kuin taivas. Saan sydämentykytyksiä siitä, että ladon lankoja koriin hyväillen niitä.

Teddy, Teddy, Teddy, Teddy

Olen siis pettänyt lupaukseni, etten osta uusia lankoja ennen kuin vanhoja on kulutettu. Ehkä tuo shaali voidaan laskea lankojen kulutukseksi? Kävi kuitenkin niin, että jouduin ostamaan näille ihanille Mohair-langoille ja teddyille uuden laatikon edellisten päälle. Ja vieläkin on yksi muovipussi lattialla täynnä 7-veljestä lankoja. Hukun seiskaveikkaan! Se on kyllä kieltämättä käytännöllinen lanka, ei sen puoleen. Ja sitä menee PALJON pöökallopeittoon.

Kävin hakemassa myös Robin Hoodin tarjouksesta (3 kpl 7-veikkaa kympillä) lisää mokomaa lankaa. Tarvitsen tuota vihreää Viennan seuraksi, koska teen kaksinkertaisella langalla SW-laukkuani ja tuota punaista sekä valkoista siskonpojan Nintendo Mushroom-hattuun. En vain tiedä ihan tarkalleen miten sen toteuttaisin. Liian löysä se ei saa olla, pitäisikö se tehdä kaksinkertaisesta langasta, kuinka ohuita puikkoja käytän siihen, pitääkö sen levetä kuitenkin vähän vai teenkö vain munankuoren muotoisen lätsän... HUOKAUS, aloittelijan mieleni on pyörällään kaikista näistä kysymyksistä!

"Kamera, anna mä tökkäisen ihan äkkiä!"

Viljamin sormenjäljen takaa otettu onnistunut otos!

Ehkä voisin käydä lepuuttamassa neulomispulmien (ja Dawkinsin Jumalharhan) rasittamia aivojani johonkin kulttuurilliseen kohteeseen... Lapsien kanssa kenties. Tosin miten tuon Viljamin kanssa uskaltaa mennä mihinkään? Niin kamala kaupunkireissu tuon lapsen kanssa tuli taas tehtyä. Siihen kuului taas autotielle karkaamista, veteläksi heittäytymistä erinäisissä paikoissa, kuten keskellä ruuhkaista suojatietä, kiukuttelua, huutoa, pään hakkaamista lattiaan, tavaroiden viskomista, you name it! Kuvitelkaa häntä museossa. Ehkäpä hänet jätetään suosiolla hoitoon?

Mutta miten olisi luonnontieteellinen tai Suomen kansallismuseo? Simo tahtoisi käyttää koko perheen erilaisissa taidenäyttelyissä ja Suomenlinnassa. Runebergin kotiin meidän ei Simon mukaan kannata mennä. Ei se heebo ole edes koskaan kotona, kun sinne menee...