Juhannus, hyppykuppien juhlapäivä

Se on sitten juhannuspäivä. Keskikesän juhla. Mitäköhän ihmiset tällä hetkellä tekevät? Heräävät pää tuskasta jyskyttäen, yksi yrittää ottaa tutisevin käsin jaffapulloa sängyn viereltä toisen kurkottaessa pöydälle unohtuneeseen Karhuun? Joku valmistaa perheelleen ruokaa ja yrittää samalla pelata afrikantähteä lapsen hoputtaessa heittämään jo sitä noppaa. Jossain joku muu on kiitollinen siitä, että lapset ovat hoidossa ja toinen miettii tuskissaan miksi lapset eivät ole hoidossa? Joku löysi kesäheilan ja joku menetti... Ja kuinka monta sukupuolitautia viime yönä jaettiin ja kuinka monta lasta sai alkunsa? Kenties eilen oli jonkun hääpäivä?

Minun juhannusangstini helpotti eilen. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun saatiin grilliruokaa eteen. Syötettiin anoppi ja appikin. Tosin he toivat suurimmaksi osaksi grillattavat ruoat :D Mutta sitähän ei myönnetä. Sanon vain sen, että grillissä tehdyt, täytetyt herkkusienet ja vuohenjuustopalat ovat minun lempiruokiani uusien perunoiden ja suolasipuliveden ohella.
Ehkäpä en niin innokkaasti inhoakaan sanontaa "Hyvä ruoka, parempi mieli". Unohdetaan tuotemerkit ja venytetään se tarkoittamaan kaikkea suuhumme pistettävää!

Heti aamusta ajattelin lohduttaa itseäni keräämällä juhannukseksi pöydälleni muutaman kukkakimpun. Ensimmäinen ihana kukka jonka vuoksi ojaan menin osoittautui turmiolliseksi!


Kakka ei haise ennen kuin sen päälle astuu. Olipas tympeä haju... Mietinkin miten täällä näin tuoksahtaa leppeästi jätökset. Ilmeisesti kikkareen murskaaminen vapauttaa hajumolekyylejä ilmaan. Joka tapauksessa, pääsin tekemään valtavan hienon opetuksellisen reissun tuosta kukkien keräämisestä. "Tämän takia äiti hokee, että siellä ojassa ei pompita" Vastaukseksi sain säälitteleviä nyökkäyksiä ja sitten ruiskaisun vesipyssystä.


Omien sanojensa mukaan hän kasteli vain kukkia. Niitä jotka janoissaan huusivat siinä ihan minun vierelläni vettä. Siinä vaiheessa vielä raahasin rimpuilevaa yksivuotiasta kainalossani, joka olisi halunnut rynnätä autotielle katselemaan ohi ajavia autoja. Kukkien kerääminen eli huomion kiinnittäminen johonkin muuhun kuin nuorimmaiseen on pirun huono idea. Takaisin kotiin ja lapsi kiinni...

Itsensä huijatuksi tunteva lapsi

Alku ehkä oli haiseva, mutta onnistuin kuin onnistuinkin tehtävässäni. Nyt meidän pöydällämme on kimppu luonnonkukkia ja anoppilassa apilakimppu.


Ehkä minun täytyy kertoa teille, että olen onnistunut purkamaan sen neulotun mekon tarvittavan kokoiseksi. Homma oli prosessina vähintäänkin mielenkiintoinen. Me ollaan Simon kanssa katsotttu nyt kauhuleffoja öisin. Veren roiskuessa ja kamalien vampyyrien repiessä valtimoita auki minä nyin lankaa mekosta siihen malliin, että Simon oli jo pakko kysyä onko mekon purkaminen juuri silloin maailman paras idea. Oli se. Homma hoitui kuin itsestään :D

Nyt se tarvitsee vain sovittaa uudelleen ja ommella kasaan, kunhan mallinukkeni palaa maailmalta.

Valmiiksi sain myös kännykkäkotelon, jonka aloittamista olen jatkuvasti lykännyt. Homma hoitui nopeasti. Tai siis päivä siinä meni, mutta on otettava huomioon kuinka monesti joudun keskeyttämään työni... Antakaa armoa, kiltit!

Yksi yksinäinen langanpää näkyy tuolta. Se pitäisi varmaan napsaista vielä näkymättömiin. Markan hassu cernitnappi pääsi koristamaan kännykkäpussia. Seuraavaksi siis huomion kiinnittäminen siihen Emen peittoon. Kyllä minun on myönnettävä, että virkkaus luonnistuu minulta paljon luonnollisemmin ja nopeammin kuin neulominen. Se on vai-ke-aa! Sanokaa mitä sanotte, virkkaus lähempänä sydäntäni.

Nyt nauttimaan juhannuspäivästä. Ja syömään karkkia! Siunattu lauantai!