Kesäkuu, kesäkuu!

Sunnuntai, tiesittekö? Sunnutai, 1.6.2008. Kesäloma on virallisesti alkanut. Lirkku aloitti oikeaoppisesti kesälomansa sairastumalla flunssaan. Kunnon koululaiset sairastavat vain lomallaan. Ensin oli kuumeessa Viilis, seuraavaksi minä ja Lirkutin eli kohta on Emekin sitten sängynpohjalla. Tosin minun oloni on todella hyvä tilanteeseen nähden, vuotavan nenän lisäksi kun Viilis päätti olla hereillä lähes koko yön. Se potki, töni, hakkasi päällänsä taas minua takaraivoon ja keskiruumiin seutuville. Karkasi sängystä ja sai potkuraivarit kun raahasin pojan takaisin omalle paikalleen eli sille, jossa oletan Viiliksen yönsä viettävän. Kiljui, pälätti, huusi, ja hyppi tasajalkaa. Uusimpana villityksenä on ropistaminen ja raapiminen. Ja minä olen todella hyväntuulinen väsyneenä ja mukiloituna. Jossain vaiheessa suutuinkin ja huusin jo melkoisen äkäisenä pojalle, että "Pää tyynyyn ja nyt nukkumaaaaaan! Sinä nukut nyt!" Ei se huutaminen auttanut. Innosti vaan potkimaan lisää. Voi vitsit, nyt on pojan aika oppia nukkumaan omassa sängyssä. Aamulla huomasin muuten nukkuvani sängyssä poikittain ja mahdollisimman kaukana Tuhosta. Simo parka oli sitten mahduttanut itsensä petiin miten parhaiten taisi. Molemmat jalat sängystä ulkona ja reunalla keikkuen. Ei sitä kyllä ikinä uskoisi, että kaksi tällaista hukkapätkää veisi niin paljon tilaa kuin me viemme!

Kesäisiä vieraita ja Tuho käsi visusti vaipoissa

Eilen vietetiin grillijuhlia koulun loppumisen kunniaksi. Pete tuli lapsien kanssa. Onneksi tuli! Syötiin kunnolla, kälätettiin ja lätistiin turhia (siis asiosita, joilla ei paranneta maailmaa) ja lopuksi leikittiin lasten kanssa kirkonrottaa. Saatiin naapuruston lapsetkin mukaan. Noilla leikeillä on kumma voima lapsiin. Ensin noita naapuripihan poikia vähän ujostutti, mutta pian ne olivat mukana ihan täysillä. Siellä me ryömittiin ja römyttiin puskien joukossa ja ruusupuskissa. Pentuja löytyi puista ja lehtien seasta, portaikkojen välistä ja penkkien alta. Ja ne lapset on uskomattoman nopeita. Siinä ei kunto riitä! Minun pitää ryhtyä oikeasti harrastamaan jotain kuntoa nostattavaa liikuntaa, että minulla olisi paremmat mahdollisuudet saada nuo vikkeläkinttuiset lapset kiinni! Tavoitetta kerrakseen :D Jos joka lauantai saisi lapset kasaan. Se olisi hienoa, jo senkin vuoksi, että näihin lapsiin saisi puhallettua enemmän yhteishenkeä. Kykyä toimia yhdessä ja tulla toimeen paremmin.

Simo ehkä voisi katsoa Tuhon perään sen aikaa, että saan rymytä pusikoissa sieluni kyllyydestä? Siinäpä haastetta isännälle... (TODISTUSAINEISTOA SIMON VAATTEIDENPUKEMISTAIDOISTA)

"Hetkonen, minä en voi liikkua?"

"Katso äiti! Valmiina ulos!!!"

Oikeasti, en tiedä miten Simo onnistuu tuossa jatkuvasti.

Mitäs sitten kesästä! Suunnitelmia kenelläkään? Minulla on. Olen päättänyt, että tänä kesänä pyrin joka päivä tekemään jotain kivaa, erikoista, jotain mitä ei tule normaalina päivänä tehtyä tai jotain mitä tulee tehtyä useammin, mutta joka vain yksinkertaisesti kutittelee mielihyvänappuloita. Kun tämän saan kirjoitettua, ryhdyn leipomaan ja teen kakun. Sitten menen ulos tuon Tuhon kanssa, kutsun naapurinkin lapset jääteelle ja kakulle tuonne pihapöydän ääreen. Se on siis tavoite, katsotaan mikä on todellinen päivän summa. Kunpa saisin kutsuttua tänne parhaan ystävänikin. On niin ikävä. Vaikka kilometrejä on välillä vain muutama hassu kipale, tuntuu ettemme näe tarpeeksi usein. Ehkä asetan tämän kesän tavoitteeksi myös sen, että pyrin olemaan useammin ystäväni kanssa.

Pikkupölöt, suulaat hölöt. Vitsit, että me ollaan hömelön näköisiä

Nyt on mentävä taas. Hularimps!